Nyt on pakko kunnostautua blogin kanssa, sillä olen päässyt mukaan Kisu ry:n omaan ensikotiblogiin!
Meillä on ollut tässä syksyn mittään ihan hurja meininki, hoitokissoja on ollut vähän ja tasaiseen tahtiin ja mahtui meille sitten noin 5 kuukautta kotihoito koirakin!
Annie koira pääsi omaan kotiinsa 2.10 ja minulle jäi kova oman koiran kaipuu :/
Koiraa en voi kyllä vielä edes harkita omaksi, sillä aloitin juuri uuden työn, PORISSA!
Muutettiin siis poikien kanssa poriin 6.10 ja pojat ovat ottaneet uuden kodin hyvin vastaan, täällä leikitään jopa enemmän kuin edellisessä kodissa ralli- ja noutoleikkejä :)
Pörri ja Sampo muuttivat myös omaan kotiin!
Pörri pääsi aivan ihanaan kotiin Kuopioon joss häntä odotteli äiti ja kouluikäinen tytär ja siellä Pörristä todella välitetään! Sain heti pojan muuton jälkeen ihania kuvia ja kuulumisia, sekä välittämisen huomasi heti sillä uusi omistaja oli todella huolissaan Pörrin syömättömyydestä. Säikähdyksellä selvittiin kuitekin ja Pörri söi hyvällä halulla jo kolmantena päivänä, taisi vain olla jännitystä uudesta kodista ja jutuista :)
Myös Sampo pääsi kokonaan tervehdyttyään uuteen kotiin Vilho kissan kaveriksi Tampereelle ja pojista on paljon tuea ja seuraa toisilleen.
Pörrin ja Sampon lähdön jälkeen meille muutti Schelmi kissa 12.9 ja on väliaikaisesti hoidossa näillä näkymin 12.11 saakka. Schelmi ei siis etsi Kisulla uutta kotia vaan asuu ensikodissa väliaikaisesti omistajan hankalan elämäntilanteen vuoksi.
Schelmi on noin 4 vuotias mustavalkoinen leikatu kolli ja todella aktivinen ja sosiaalinen, mutta ei pidä muista kissoista ollenkaan. Tämän vuoksi muutettuani omien poikien kanssa poriin, Schelmi jäi Jonille tampereelle. Pojat pitävät siellä seuraa toisilleen, eikä Schelmin tarvitse stressata muiden kissojen läsnäolosta.
Oma perheeni kasvoi pienellä Neri kissalla, joka muutti toisesta ensikodista yhdistyksen kautta meille elokuussa luovutusikäisenä. Neri on loukutettu noin 4-5 viikkoisena ilman emoa ja on tästä syystä hieman kitukasvuinen ja ruoansulatusoireinen, mutta oikein fiksu kissalapsi.
Neri on nyt noin puoli vuotiaana sen kokoinen kuin uros kissa normaalisti luovutus ikäisenä, Neri painaa noin 1720gr.
Neri on luonteeltaan reipas ja uteia ja huikan ehkä pikkuvanha kissanpentu. Neri on todella fiksu ja tuntee jo nimensä ja osaa ihan perus juttuja kuten luoksetuloa, pyynnöstä koskettamista ym.
Neristä saatte kuvia loppuvikosta kun Jon tulee kuvaamaan meistä esittelyosioon uudet kuvat.
Perhe kasvaa myös kanilapsella tämän kuun lopulla, meille muuttaa kissoja kummasuttamaan ranskanlupa jättikani uros Ink. Nobu ja Munkki ovat nähneet kaneja aiemminkin ja tulevat niiden kanssa toimeen mainiosti, Munkki opetti kanit tekemään ilkivata ja Nobu opeti ne käymään hiekalaatikolla ja pesi niitä tarkkaan ja usein :D
Päästäisinköhän nyt näihin tämän hetkisiin hoitokissoihin?
Meilä on nyt ensikodissa täällä Porissa muutama kuukausi sitten ulkosalta loukutetut arviolta puoli vuotiaat maatiaisveljekset Piina ja Paniikki.
Pojat ovat aivan uskomattoman kesyjä, antavat silittää, nostaa syliin, leikata kynnet ja antaa lääkettä ilman mitään pyyhkeitä tai ruiskukikkoja! Molemmat nukkuvat yöt sängy jalkopäässä ja rakastavat maharapsutuksia ja niiden varalta varsinkin Paniikki nukkuu aina selällään, vatsa pystyssä! :'D
Pojilla puhkesi meille muutettuaan toden näköisesti stressin aiheuttamana joko pahalaatuinen silmätulehdus tai klamydia ja veljekset ovatkin nyt antibiottikuurilla ja saavat säännöllisesti silmätippoja.
Piina ja Paniikki tulee mahtavasti toimeen muide eläinten, vieraiden ihmisten ja jopa lapsien kanssa, näistä pojista saa joku NIIN huippu kissat itselleen :)
Kuvia saatte myös hoitopojista loppuviikolla kun Jonin kanssa kuvaillaan.
Tulen varmaankin taas vaihtmaan vähän blogin ulkoasua ym. sillä kyllästyn kausittain ulkkiini, pysykää siis "kanavalla" niin näette mitä tapahtuu!
Ja meinashan unohtua tuo tekstin aiheen juttu kokonaan, eli täältä löyyy Kisu ry:n virallinen ensikotiblogi, lukekaa ja tukekaa ihmeessä myös sitä! http://kisuensikoti.blogspot.fi/
Nyt minä lähden suhaamaan töihin, kuulemisiin!
- Mikään ei ole mahdotonta eikä koskaan ole liian myöhäistä.
7. marraskuuta 2013
19. elokuuta 2013
Tauko loppuu
Koitan päästä taas käsiksi bloggaamiseen!
Tauko on ollut hurja, eikä Pinkien jälkeen ole ollut muita hoitokissoja kuin Ilves ja vielä kotia etsivä ihana Pörri.
Hetken harkistin lopettavani ensiotitoiminnan kokonaan. Oma kissani Lennart menehtyi Pinkieltä saamaansa FIP virukseen ja juoduin kohtaamaan pahimman kautta ensikotitoiminnan varjopuolen. Koskaan ei voi tietää kuinka sairas hoitoon tuleva pentu on, vaikka sitä ei olisi edes loukutettu tai se ei tulisi huonoista oloista. Tällöin enskodin om,at kissatkin ovat vaarassa sairastua ja jopa menehtyä sairauteen.
Mietn pitkään lopettamsta ja luovuttamista ja olin todella tolaltani, sillä kahden nuoren lemmikin, josita toinen oli oma rakastakin rakkaampi, menetys oli todella raskasta. Mietin että selviänkö tästäkään ja jos selviän niin jaksanko käydä saman läpi uudelleen.
En kuitenkaan ehtinyt pitää taukoa sillä täällä oli Lennartin kuollessa kaksi ensikotikissaa huollettavana, ja hyvä niin, sillä hoitokissat pitivät ajatukseni kasassa ja minut kiireisenä.
Lopulta tajusin olevan etuoikeutettu sillä sain niin uskomattoman hienot kissapersoonat edes hetkeksi elämääni ja saan tehdä näin hienoa työtä.
Omat kissani ovat ehkä suurimmassa roolissa ensikotityössä. Ne näyttävät uusille kissolle kotielämän mallia, tukevat ja ymmärtävät hylättyjä ja pelokkaita tavalla jota ihmnen ei voi koskaan ymärtää saati tarjota. Ensikottoimintani olisi todella erilaista ilman omia, uskomattoman lahjakkaita, henoja ja kilttejä kissojani ja arkojen ensikotilaisten sopeutuminen kestäisi varmasti kauemmin.
Olen myös sitä mieltä että jokaiselle annetaan sen verran surua kuin jaksavat kantaa. Pinke ja Lennart tulivat luokseni koska tiesivät minun arvostavan hedän lyhyttä elämäänsä täysllä, jaksavan tastellla hedän kanssaan ja hyvästellä heidät ylpeinä.
Jatkoin ensikotitoimintaa ja olen todella onnellinen siitä päätöksestä, sillä sen päätöksen mukana sain tarinaani upean pienen kissan Sampon.
Sampo tuli meille tehohoitoon 31.7 mentyään todella huonoon kuntoon. Sampo oksenteli nelisen päivää ja menetti paljon painoa. Sampolle annettiin jopa mahdollinen parvo epäly, mutta uskon että kyseessä oli todella raju flunssa tai vatsaflunssa, jota jo valmiiksi heikkokuntoisen kissan elimistö ei pystynyt selättämään.
Pakkosyötin ja juotin Sampoa ruoskulla aluksi kahden tunnin välein, antibiootin annoin n. 10 tunnin välein. Kolmantena päivänä Sampo alkoi syödä jo osittain itse, lopult alakoi syödä its kokonaan. Nyt Sampon antibiottikuurista on viikko, poika syö täysin itsenäisesti ja hyvällä halulla ja Sampo voi loistavasti. Sampo on saanut kaiken menetetyn painon takaisin ja jopa hiukan lisäpainoakin, poika painaa jo yli 1,5 kiloa nyt 14 viikkoisena!
Ensikodissa ollut Ilves poika päätyi aivan mahtavaan kotiin, ja pienen alkukankeuden jäälkeen Ilveksellä on mennyt uuden kissaveljen kanssa hyvin.
Meillä on myö stullut ensikotiin aivan ihana, 4 vuotias Pörri kissa. Pörri on todella ihmisläheinen, rakastav aja hasukain kissapoika. Pörri tulee loistavasti kaikkien ihmisten kanssa toimeen, ja kaipaa paljon huomiota ja hellyyttä, mutta toisia eläimiä ei Pörrin uudessa kodissa saa olla. Pörri ei ole muita eläimiä kohtaan agressiivinen, mutta Pörri stressaa muista eläimistä valtavasti ja Pörrin hyvinvoinnin kannalta ainoana lemmikkinä olo on varmasti parasta.
Täällä siis ei ole miuta hoitoliasia kuin Pörri, joka on valmis uuuteen kotiin ja Sampo joka muuttaa uuteen kotiin ensiviikolla.
Tässä vielä hiukan kuvia:
Ensiksi ihastuttava Pörri. Pörri on laihtunut kuvista paljon:
Sitten super suloinen pörrö-Sampo
Sampo ja Nobu päikkäreillä :3
Toivotaan että saan taas kiinni bloggailusta, että mulla on paljon kirjoiteltavaa!
Tauko on ollut hurja, eikä Pinkien jälkeen ole ollut muita hoitokissoja kuin Ilves ja vielä kotia etsivä ihana Pörri.
Hetken harkistin lopettavani ensiotitoiminnan kokonaan. Oma kissani Lennart menehtyi Pinkieltä saamaansa FIP virukseen ja juoduin kohtaamaan pahimman kautta ensikotitoiminnan varjopuolen. Koskaan ei voi tietää kuinka sairas hoitoon tuleva pentu on, vaikka sitä ei olisi edes loukutettu tai se ei tulisi huonoista oloista. Tällöin enskodin om,at kissatkin ovat vaarassa sairastua ja jopa menehtyä sairauteen.
Mietn pitkään lopettamsta ja luovuttamista ja olin todella tolaltani, sillä kahden nuoren lemmikin, josita toinen oli oma rakastakin rakkaampi, menetys oli todella raskasta. Mietin että selviänkö tästäkään ja jos selviän niin jaksanko käydä saman läpi uudelleen.
En kuitenkaan ehtinyt pitää taukoa sillä täällä oli Lennartin kuollessa kaksi ensikotikissaa huollettavana, ja hyvä niin, sillä hoitokissat pitivät ajatukseni kasassa ja minut kiireisenä.
Lopulta tajusin olevan etuoikeutettu sillä sain niin uskomattoman hienot kissapersoonat edes hetkeksi elämääni ja saan tehdä näin hienoa työtä.
Omat kissani ovat ehkä suurimmassa roolissa ensikotityössä. Ne näyttävät uusille kissolle kotielämän mallia, tukevat ja ymmärtävät hylättyjä ja pelokkaita tavalla jota ihmnen ei voi koskaan ymärtää saati tarjota. Ensikottoimintani olisi todella erilaista ilman omia, uskomattoman lahjakkaita, henoja ja kilttejä kissojani ja arkojen ensikotilaisten sopeutuminen kestäisi varmasti kauemmin.
Olen myös sitä mieltä että jokaiselle annetaan sen verran surua kuin jaksavat kantaa. Pinke ja Lennart tulivat luokseni koska tiesivät minun arvostavan hedän lyhyttä elämäänsä täysllä, jaksavan tastellla hedän kanssaan ja hyvästellä heidät ylpeinä.
Jatkoin ensikotitoimintaa ja olen todella onnellinen siitä päätöksestä, sillä sen päätöksen mukana sain tarinaani upean pienen kissan Sampon.
Sampo tuli meille tehohoitoon 31.7 mentyään todella huonoon kuntoon. Sampo oksenteli nelisen päivää ja menetti paljon painoa. Sampolle annettiin jopa mahdollinen parvo epäly, mutta uskon että kyseessä oli todella raju flunssa tai vatsaflunssa, jota jo valmiiksi heikkokuntoisen kissan elimistö ei pystynyt selättämään.
Pakkosyötin ja juotin Sampoa ruoskulla aluksi kahden tunnin välein, antibiootin annoin n. 10 tunnin välein. Kolmantena päivänä Sampo alkoi syödä jo osittain itse, lopult alakoi syödä its kokonaan. Nyt Sampon antibiottikuurista on viikko, poika syö täysin itsenäisesti ja hyvällä halulla ja Sampo voi loistavasti. Sampo on saanut kaiken menetetyn painon takaisin ja jopa hiukan lisäpainoakin, poika painaa jo yli 1,5 kiloa nyt 14 viikkoisena!
Ensikodissa ollut Ilves poika päätyi aivan mahtavaan kotiin, ja pienen alkukankeuden jäälkeen Ilveksellä on mennyt uuden kissaveljen kanssa hyvin.
Meillä on myö stullut ensikotiin aivan ihana, 4 vuotias Pörri kissa. Pörri on todella ihmisläheinen, rakastav aja hasukain kissapoika. Pörri tulee loistavasti kaikkien ihmisten kanssa toimeen, ja kaipaa paljon huomiota ja hellyyttä, mutta toisia eläimiä ei Pörrin uudessa kodissa saa olla. Pörri ei ole muita eläimiä kohtaan agressiivinen, mutta Pörri stressaa muista eläimistä valtavasti ja Pörrin hyvinvoinnin kannalta ainoana lemmikkinä olo on varmasti parasta.
Täällä siis ei ole miuta hoitoliasia kuin Pörri, joka on valmis uuuteen kotiin ja Sampo joka muuttaa uuteen kotiin ensiviikolla.
Tässä vielä hiukan kuvia:
Ensiksi ihastuttava Pörri. Pörri on laihtunut kuvista paljon:
Sitten super suloinen pörrö-Sampo
Sampo ja Nobu päikkäreillä :3
Toivotaan että saan taas kiinni bloggailusta, että mulla on paljon kirjoiteltavaa!
3. toukokuuta 2013
Ja lohtu on mulle, että siellä on kaikki sulle...
Ensikodissa ollut Pinkie kissa täytti edellispäivänä vuoden ja menehtyi eilen FIP:iin.
En edes osaa kirjoittaa sitä kuinka pahalta ja epäreiluta sekä riittämättömältä minusta tuntuu. Vaikka tiedän ettei sairautta olisi voinut estää eikä sitä aiheuttanut mikään muu kuin perimä, silti tuntuu siltä etten tehnyt tarpeeksi.
Pinkie oli aivan uskomattoman ihana luonteinen, energinen, iloinen ja avoin pieni kissan alku. Pinkie tuli loistavasti toimeen niin muiden kissojen, koirien kuin ihmistenkin kanssa. En olisi ikinä viikko sitten uskonut että näen Pinkien viimeisen kerran ihan pian ja vielä niin heikossa kunnossa kuin pieni oli.
Pinkie taisteli viimeiseen asti, hänelle jouduttiin antamaan kaksi rauhoittavaa pistosta ennenkuin suostui nukahtamaan.
Ikävä on järjetön, vaikka tiedän että olisin joutunut Pinkiestä luopumaan, mutta en voinut kuvitella että tällä tavalla vaan ajattelin Pinkien saavan ihanan kodin jossa olisi saanut elää arvoisensa, pitkän elämän.
Täkeintä on kuitenkin tietää ettei Pinkie kärsi enää ja tein sen minkä pystyin.
Pinkietä oltaisiin tultu katsomaan ja hakemaan uuteen kotiin eilen. Oli todella raskasta soittaa perheelle ja kertoa, ettei Pinkietä enää ole.
Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä sain Pinkien kanssa kokea ja oppia. Mikään ei poista kokemani raskautta, mutta varmasti helpottaa ajan kanssa. Yitän muistaa Pinkien aina omana itsenään, yritän unohtaa sen surullisen ja tuskaisen viimeisen katseen jonka häneltä sain.
Lepää rauhassa, pieni urhea Pinkie.
En edes osaa kirjoittaa sitä kuinka pahalta ja epäreiluta sekä riittämättömältä minusta tuntuu. Vaikka tiedän ettei sairautta olisi voinut estää eikä sitä aiheuttanut mikään muu kuin perimä, silti tuntuu siltä etten tehnyt tarpeeksi.
Pinkie oli aivan uskomattoman ihana luonteinen, energinen, iloinen ja avoin pieni kissan alku. Pinkie tuli loistavasti toimeen niin muiden kissojen, koirien kuin ihmistenkin kanssa. En olisi ikinä viikko sitten uskonut että näen Pinkien viimeisen kerran ihan pian ja vielä niin heikossa kunnossa kuin pieni oli.
Pinkie taisteli viimeiseen asti, hänelle jouduttiin antamaan kaksi rauhoittavaa pistosta ennenkuin suostui nukahtamaan.
Ikävä on järjetön, vaikka tiedän että olisin joutunut Pinkiestä luopumaan, mutta en voinut kuvitella että tällä tavalla vaan ajattelin Pinkien saavan ihanan kodin jossa olisi saanut elää arvoisensa, pitkän elämän.
Täkeintä on kuitenkin tietää ettei Pinkie kärsi enää ja tein sen minkä pystyin.
Pinkietä oltaisiin tultu katsomaan ja hakemaan uuteen kotiin eilen. Oli todella raskasta soittaa perheelle ja kertoa, ettei Pinkietä enää ole.
Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä sain Pinkien kanssa kokea ja oppia. Mikään ei poista kokemani raskautta, mutta varmasti helpottaa ajan kanssa. Yitän muistaa Pinkien aina omana itsenään, yritän unohtaa sen surullisen ja tuskaisen viimeisen katseen jonka häneltä sain.
Lepää rauhassa, pieni urhea Pinkie.
Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.
Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.
Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)