Ja lohtu on mulle, että siellä on kaikki sulle...

Ensikodissa ollut Pinkie kissa täytti edellispäivänä vuoden ja menehtyi eilen FIP:iin.

En edes osaa kirjoittaa sitä kuinka pahalta ja epäreiluta sekä riittämättömältä minusta tuntuu. Vaikka tiedän ettei sairautta olisi voinut estää eikä sitä aiheuttanut mikään muu kuin perimä, silti tuntuu siltä etten tehnyt tarpeeksi.

Pinkie oli aivan uskomattoman ihana luonteinen, energinen, iloinen ja avoin pieni kissan alku. Pinkie tuli loistavasti toimeen niin muiden kissojen, koirien kuin ihmistenkin kanssa. En olisi ikinä viikko sitten uskonut että näen Pinkien viimeisen kerran ihan pian ja vielä niin heikossa kunnossa kuin pieni oli.
Pinkie taisteli viimeiseen asti, hänelle jouduttiin antamaan kaksi rauhoittavaa pistosta ennenkuin suostui nukahtamaan.

Ikävä on järjetön, vaikka tiedän että olisin joutunut Pinkiestä luopumaan, mutta en voinut kuvitella että tällä tavalla vaan ajattelin Pinkien saavan ihanan kodin jossa olisi saanut elää arvoisensa, pitkän elämän.
Täkeintä on kuitenkin tietää ettei Pinkie kärsi enää ja tein sen minkä pystyin.
Pinkietä oltaisiin tultu katsomaan ja hakemaan uuteen kotiin eilen. Oli todella raskasta soittaa perheelle ja kertoa, ettei Pinkietä enää ole.

Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä sain Pinkien kanssa kokea ja oppia. Mikään ei poista kokemani raskautta, mutta varmasti helpottaa ajan kanssa. Yitän muistaa Pinkien aina omana itsenään, yritän unohtaa sen surullisen ja tuskaisen viimeisen katseen jonka häneltä sain.

Lepää rauhassa, pieni urhea Pinkie.

Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.

Pinkie

Ei tarvinnut meidän odottaa pentusesoniin asti, sillä KISUlle palautui kissa, joka on uudessa kodissaan alkanut hurjasti stressaamaan ja sen seurauksena pissailemaan vääriin paikkoihin. Pinkie on nyt 10kk kiltti mutta aika arka narttukissa joka tulee hyvin toimeen muiden kissojen kanssa.
Katsellaan nyt ainakin aluksi vähän mistä stressi on voisi olla peräisin ja tartutaan tohon pissaongelmaan mikäli se meillä vielä jatkuu. Mulla ei ole koskaan ollut "pisukisua" vaikka edellisestä kodistaan lähtiessä kissan ollaan väitetty sellainen olevan. En tiedä kokeeko kissan yleensä meidän kodin tavallista stressittömämmäksi vai mitä.
Multa lähteneet pennut (Nyyti ja ensimmäisessä "pysyvässä" kodissa Noa) pissasivat ensimmäisinä viikkoine stressin takia sänkyyn meillä ei kumpikaan tehnyt koskaan asioitaan muualle kuin laatikkoon, edes vahingossa :O

Huomen illalla siis saapuu meille tämä pieni kilpparityttö, tulen sitten tutustuttuani Pinkieen kertomaan lisätietoa ja saatte kuviakin.

Tässä kuva Pinkestä KISUn kotia etsivät kansiosta loppuvuodesta 2012

Perustiedot neidistä laitoin jo tuonne "nyt hoidossa" sivulle. Sinnekin tulee lisätietoa, kunhan meille kotiuu ja ollaan tutustuttu.

Edelleen iso kiitos kaikille tuesta!

Kuulumiset

Meillä mennään nyt taas vaan omalla porukalla.
Tove-mamma ei yirtyksistä huolimatta tullut toimeen meidän poikien kanssa vaan stressasi ja passivoitui turhan paljon, niimpä Tove on nyt sijoitettu uuteen, kissattomaan ensikotiin :)

Olen lähinnä hoidellut noita omistuskissojen kodinvaihtoja, eli yksityisten ihmisten kissoille ensikotipaikkoja ja niiden soppareita yms. ja ihan työstä sekin käy, surullisen harvoin silti näen hoidettavasta kissasta kuvaa enempää.

Oonkin nyt miettinyt että jos jatkossa ottaisin ensikotiin vain pentuja ja nuoria loukutettuja, sillä harvoin iäkkäät tai ainoanan lemmikkikissana eläneet kissat tulevat meidän poikien kanssa toimeen.
Harmittaa, sillä omista pojistahan se ei ole kiinni, vaan ne tulokkaat ovat vähän turhan nikeitä poikia kohtaan.
Harmittaa myös siksi, että mulla on iso tarve auttaa aikuisia kissoja ja varsinkin senioreita sillä niiden on vaikeampi löytää ensikoteja, saati sitten pysyvää kotia :/
Noh, kohta on silti "pentusesonki" eli populaatioiden nartuilla on nyt se ihanne aika olla tiineenä ja viimeistään kuuauden päästä on joka tuubi täynnä kodittomia loukutettuja kissanpentuja joten uskoisin että siitä mulle jokunen liikenee ensikotiin :)
Saa meidän "homoparsikunta" taas hoitaa vavvoja! :D

Näillä näkymin ei meidän lauma kasva millään elävällä olennolla nyt hetkeen, joten sen puolesta ensikotisuunnitelmille ei ole estettä. Muutama hoitokoira tässä pyörii, mutta he ovat kaikki tottuneita kissoihin ja tulevat ienosti meillä toimeen :)

Eipä varmaankaan muuta...AINIIN! Kävin moikkaamassa Lulua änen uuden omistajansa luona. Laitoin Lululle viimisen stronghold kuurin ja samalla tutustuin neidin uuteen kotiin (ja omistajaan vään lisää). Lulu oli kotiutunut todella hyvin kuukauden aikana ja vierailusta jäi TOSI yvä mieli! :)

Voisin vähän päivitellä ulkoasua ja kirjoittaa vidoin sen meidän perheen esittelyn. Adjö, ensikertaan! :3