Nassen nimi vaihdettiin Toveksi. Mammalla nimittäin on sellainen muumi-olemus. Kasvoiltaan ja ilmeeltään Tove muistuttaa Piisamirottaa ja ulkomuodoltaan muumia, valkoinen, pehmoinen ja pyöreä kun on.
Nimi muutettiin myös kodin etisnnän kannalta, Nasse niminen kissa saattaa mennä nartun etsijöiltä ohi.
Arvoitukseksi jäi kuka on Toven joskus nimennyt Nasseksi, sillä edelliselle omistajalle Tove oli tullut Nassena. Tove oli löytynyt menehtyneen vanhuksen luota ja poliisit olivat toimittaneet Toven eläinsuojelun hoiviin. Ties vaikka poliisit olisivat luulleet pojaksi.
Tove on nyt ollut meillä muutaman päivän ja viettänyt ne makkarissa itsekseen tänään kuitenkin vaihdettiin niin että Tove on tutustumassa muuhun asuntoon ja muut kissat on makkarissa. Tove ei oikein muista kissoista välittänyt, meni aika lukkoon kun näki toisen kissan. Kaikki nyt on käynyt Toven luona pyörähtämässä (osa vahingossa ja osa tarkoituksella) ja kaikista tulee sama reaktio, jopa Lennartista joka ei edes katsonut Toveen päin. Noh, toivotaan että Tove ajan myötä oppii pitämään kavereistaan.
Tove on ihmisiä kohtaan todella ystävällinen, vastaa kun sille juttelee ja tulee kutsusta luokse. Syliin ei vielä anna ottaa, ei varmaan luota vielä tarpeeksi. Jutellessa Tove tulee kyllä heti näkösälle ja jos alkaa silitellä niin Tove polkee tassuillaan lattiaa, kehrää ja puskee kasvoja. Tove myös tykkää nukkua sängyssä.
Eka yö oli aika raskas, Tove itki vuoronperään joko ulos tai kotiin. Kun Tovea huomioi, se meni hetken rapsuttelun jälkeen kantokoppaan itkemään, ihan kuin olis sanonut "Noniin, nyt kyllä viet mut takas KOTIIN!". Tultuaan kopasta Tove meni ikkunalle itkenään :(
Toinen yö meni paljon paremmin, Tove nautti huomiosta seurasta ja rapsutuksista eikä pyytänyt enää ollenkaan ulos.
Ainoa mitä Tove pyytää jatkuvasti on ruoka, ja meneekin ihan mahdottomaksi kun tajuaa että joku menee keittiöön :D Taitaa mammalla olla aina nälkä. Tove onkin persoutensa takia aikalailla johdateltavissa ruoalla.
Päästin nyt Toven muutaman tunnin olkkatiseikkailun jälkeen Lulun olkkarin puolelle, ja Lulu nukkuu tässä mun vieressä. Tove on jo edistynyt sen verran että on näköetäisyydellä Lulusta ja vaan katselee, eikä murise piilossa. Lulu on kyllä niin ihana kissankesyttäjä, sillä ei koskaan murise tai pörhistele takaisin, siirtyy vaan tieltä ja menee hiuan kauemmas seuraamaan tilannetta.
Oo, Lulu asiaakin on!
Lulun on nyt vihdoin tullut aika muuttaa pysyvään kotiin. Lulu tullaan noutamaan torstaina. Tulee kyllä kova ikävä mun mustaa kainalokaveria, Lulu kun on sellainen ihanuus joka viihtyy parhaiten vieressä sohvalla loikoilemassa.
Lulun "kaulapanta projekti" on mennyt tosi hyvin, Lulu ei ole moksiskaan koko pannasta, saati sitten kulkusesta. Mun omat kissat ovat kyllä enemmän hämillään kulkusesta sillä luulevat jonkin lelun kilisevän kun Lulu rapsuttaa itseään.
Huomenna mennään Lulun kanssa rokottuksille ja tarkastukseen.
Mä harjoittelen myös keyskissavastaavan hommaa KISU:lla ja sen on kivaa mutta myös turhauttavaa. On vaikeaa auttaa ihmisiä jotka eivät osaa miettiä kuin sitä omaa ongelmaansa omalta kannaltaan ja näin vaikeuttavat minun mahdollisuuttani auttamiseen. Minusta on ihanaa olla erilaisten kissojen kanssa tekemisissä ja auttaa niitä, mutta joidenkin ihmisten kanssa on vain vaikea toimia. Mikä siinä on, että vaika tekisi mitä työtä eläinten kanssa/hyväksi, joutuu jokatapauksessa vaikeiden ihmisten kohteeksi? On pakko olla "Ihmis-ihmien" vuorovaikuitustaitoinen ym. jos haluaa auttaa eläimiä :D
Kyllä on vaa kissat niin mahtavia otuksia, että ei voi muutakuin ihailla.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, toivotaan että Tove lämpenee myös meidän pojille ja että Lulun uuden kodin kanssa menee hyvin!
