Huomenta!

Sain nukuttua keittiön lattialla suht hyvin.

Oltin pienten kanssa hereilä siihen aamu 7 saakka. Siinä puolenyön aikaan tosiaan lähdin hakemaan itselleni ruokaa ja söin tuolla olkkarissa ja tein muutenkin omia jutujani (kuten katsoin BB:n) joten olin muutaman tunnin pois  keittiöstä. Tulin sitten köökiin takasin ja vamistauduin nukkumaan, laitoin petarin lattialle kera oman tyynyni, ja otin makuupussinkn messiin. Kattelin siinä sitten hetken aikaa videoita ja lueskelin koneella. Kissat liikkuvat jo melko vapaasti mun läsnäolosta riippumatta. Nuka jopa uskalsi melko lähelle, tuli ihan melkeen kosketusetäisyydelle musta, tosin ei mun takia vaan sen takia että Munkki tunki tassuaan keittiön liukuoven raosta. Se kiinnosti Nukaa enemmän ku mitä mä pelotin sitä. Naava istui enimmäkseen keittiön pöydällä katsellen ulos ikkunasta, vaika eihän pimeellä sieltä mitään näkynyt. Nuka koitti mennä hiukan Naavan seuraan j avähän hastoikin Naavaa leikkiin, mutta sai päälleen vain murinat.

Päätin sitten kokeilla että leikkisikö Nuka mun kanssa, jos leikittää eikä Naava suostu leikkimään sen kanssa. Hetken aikaa sain heiltella langanpätkää pitkin lattiaa ihan itsekseni ja kissat tietysti pakenivat kantokopan suojiin kun homasivat että liikun. Hetken kuitenkin langanpätkää heiteltyäni (koitin liikku mahdollisimman vähän ja hiljaa) Nuka kuitenkin antoi leikin viedä ja leikki mun kanssa ainakin tunnin. Välillä kyllä Nuka meni piiloon kun tajusi että se olen minä joka siellä langan päässä huitoo, mutta on noilla kisoilla sellaset metsästysvaistot että ei pitkään ehtinyt pelottaa kun se langanpätkä oli jo saatava taas kiinni :3

Nukahdettiin sitten kaikki siinä hiukan 7 jälkeen. Kissat on mun nukkuessa käyneet syömässä ja laatikolla ainkin.

Iltapäivä yhdeltä heräsin ensikotivastaavai soittoon, joka kyseli kuulumisia. Kissat menivät hiukan piiloon kun aloin liikkua ja puhua, mutta eivät menneet koppiin asti kuitenkaan!

Ollaan tässä nyt kissojen kanssa huilailtu, kissat ovat erikopissa kuin viimeksi ja nukkuvan vierekkäin. Nuka välillä kehrää ja koittaa nisälle ja leipoo Naavaa, reppana.

Ollaan nyt sen tytön kanssa jolla on Nukan sisarukset, mietitty että milleen me saadaan vaihto aikaiseksi. Kiirehän sillä ei mun osalta ole, mutta toivon kutenkin että onnisttuisi.
Tiedn kokemuksesta että jos on eläin joka aiheutaa stressiä/pahaa mieltä, suhtautuu siihen haluamattaankin negatiivisesti, ja kissat jos mitkä ovat todella herkkiä sille.

Nyt otan päikkärit. Oon täällä köökissa sen aikaa kunnes Jon tulee takasin helsingistä, katotaan sitten että mitä puuhaillaan :)

Huomenna mene ostamaan pikku sankareille suunkautta annettavaa matolääkettä, jauhelihaa ja riisiä. Jos vaikka pikku massut sitten vähän paranisivat. Onnekseni Nuka on jo niin vanha, ettei ripuli ole mitenkään hengenvaarallinen, mutta ei se todellakaan ole pikkuiselle hyväksi :/

Tänään

On mennyt oikein hyvin. Istuin ahteri puuduksissa 3 tuntia keittiön lattialla. Kun lähdin keittiöstä hakemaan ruokaa ja syömään, Naava nukkui niin sikeästi että pikkuinen tassu joka tuli ulos kantokopasta vaan väpätti. Taisi vauva nähdä jotain ihanaa unta :3

Ainoa mikä mua huolettaa, on se, että Nuka on todella riippuvainen Naavasta. Se seuraa Naavaa todela paljon ja on jatkuvasti sen kyljessä. Naava joka haluaisi tutkia ympäristöään ja on jo itsenäisempi, hermostuu usein Nukan "hai laivaa" touhuun ja jopa ihan murisee. Naava myös usein hakeutuu paikkoihin joihin Nuka ei pääse, ja silloin Nuka hätääntyy ja alkaa itkeä. Luulen myös että Nuka "leipoo" Naavaa ja koittaa "nisälle" sillä se on vieroitettu aivan liian nuorena emostaan :(
Kurja tilanne molemmille. Oon nyt lähettänyt S-posti tytölle jolla Nukan sisarukset on ksoka oon miettinyt sitä, että jos tehtäisiinkin niin, että Nukan sisarukset tulisivatkin meille ja Naava menisi hänelle. Naava kuitenkin luottaa jo jonkin verran ihmiseen ja tulee jo aika lähelle. Naavalla olisi myös kissakavereita tytön omista kissoista. Saa nähdä mitä mieltä hän on.

Ovat nuo kaverit vaan niin suloisia ja mä niin onnellinen kun ne syö, juo ja käy laatikolla reippaasti. Myös nutriplussa menee märkäruoan seassa molemmille. Se on hyvä se.

Voisin huomenna koittaa ostaa suun kautta annettavaa matolääkettä, jos se vaikka menis samoin ku toi  nutriplussa.

IHANAA!

Nuka leikkii!!!!

pikkuinen alkoi leikkiä verhoilla, joten pätin ottaa riskin ja heittää sen viereen kissanminttuhiiren. Hetken Nuka oli valppaana, mutta nyt se leikkii innoissaan leluhiirellä. Ihana tunne :3

Lisää edistystä

Eilen tulin keittiöön laittamaan kissoille ruokaa. Jäin sitten kuitenkin lattialle makoilemaan niin että olin mahdollisimman kaukana kissoista, mutta näin ne kuitenkin. (Ja ne minut). Huomasin sitte, että Naavan silmät alkoivat pikkuhijaa urpsua kiinni. Ajattelin sitten että kissa on sen verran rentona mun läsnäolosta huolimatta, että se uskaltaa nukkua, joten jäin siihen. Lopulta Naava remtoutui, otti hyvän asennon kopissa kuljelään maaten niin että pikkuinen tasu tuli kopasta ulos. Pikkuinen Nuka asettui myös mukavasti Naavan kylkeä vasten, ja alkoi kehrätä <3

Hetken kuluttua Heräsin kun kopista kuului ääntä. Naava pesi itseään, vaikka olin ihan vieressä! :O
Nukahdin taas, sillä en uskaltanut liikkua. Seuraavaksi heärsin siihen, että Nuka itki. Liikuin sitten sen verrn että näkisin missä se on. Huomasin, että Naava oli kiivennyt keittiön pöydälle ja katseli mua sieltä. Nuka, joka on todella riippuvainen Naavasta itki koska ei ylettynyt hyppäämään pöydälle :( Kun sitten hiukan siirryin, piiloutuivat mlemmat tuonne lattialla olevalle hyllylle vierekkäin ja katselivat minua silmät pyöreinä. Naav nukahti nopeasti, mutta Nuka ei meinannut millään nukahtaa, katsoi minua tarkkaan ja lähti käymään hiekkalaatikolla. Meni sitten asioidensa jälkeen takaisin Naavan kainaloon, ja nukahti :)

Heräsin 7 aikaan keittiön lattialta, laitoin kissoille ruokaa ja nutriplussaa ja menin vielä muutamaksi tunniksi omaan sänkyyn nukkumaan. Jon heräsi 8 aikaan aamulla kahvia ja huomasi Naavan nukkuvan kahvinkeittimen takana :D Naava oli kyllä Jonin koskettua keitimeen lähtenyt lipettiin ja mennyt piiloon kantokoppaan. Ihanaa että uskaltavat jo käydä tutkimassa paikkoja :)
Mä heräilin siinä 2 aikaan ja tulin heti katsomaan että mikä keittiössä on tilanne. Löysin lattialta kahdet kakat jotka sitten siivosin ja pesin lattian. Kissat olivat molemmat kantokopassaan, olivat kuitekin käyneet mun nukkuessa syömässä, juomassa ja hiekkalaatikolla. Luulen että nuo hajakakkat johtuu siitä, että eivät vain halua käydä samala laatikolla, joten pyysin yhdistykseltä toista laatikkoa. Lupasivat toimittaa sen mulle huomenna :)

Päivä on mennyt hyvin, annoin kissojen olla kuuteen asti itskekseen, ja tulin sitten tänne keittiöön tietokoneen kanssa. Olen puhunut puhelimessa, katsonut videoita, ja ollut ihan hiljaa. Kissat ovat pikkuhiöjaa rentoutuneet ja kuuntelin taas miten Nuka kehräsi.

Yhtäkkiä Nuka tuli syömään! Katseli mu kyllä pitkään, mutta kun en edes päätäni kääntänyt, alkoi pieni syömään. Söi vatsansa täyteen, jonka jälkeen Naava tuli syömään. Eli ei pelkoa ettei Naava antaisi Nukan syödä. Naava söi lopun märkäruoan joka Nukalta jäi. Nuka siityi juomaan, mutta Naava meni heti syötyään takaisin kantokoppaan. Nuka pesi itsensä ja kävi laatikolla. Nukan maha on todella sekaisin :( Jätöstensä peittämisessä Nuka on kyllä todella tarkka, se kuopsutti hiekkalaatikon kokonaan läpi ja lattian hiekkalaatikon vierestä. Jopa verhoja kuopsutteli hieman :D Nyt kun Nuka meni koppaa, tuli Naavakin laatikolle, ja yhtä kova kuopsutus on käynnissä. Mun pitää heti kun asettuvat koppaan ni tyhjentää laatikko. Naavan vatsa on vielä enemmän kuin Nukan, haju on aika kammottava :/
Pitää kysellä että mikä siihen voisi auttaa. Lihapitoiset ruoat jätän pois ainakin, mutta voisin vaikka keittää riisiä märkäruoan joukkoon jos auttaisi. Nutriplussaa en kyllä halua jättää pois, Nuka on niin pikkuinen ja sen turkki on aika elottoman näköinen.

Nuka jäi vielä pesemään itseään toisen kantokopan päälle! Ihanaa, kyllä tämä luottamus tästä rakentuu. Naava meni kantokoppaan ja nukahti.

Ovat nuo vaan niin ihania.

Sain vasta tänään tietää että lääkärikäynnillä ei ole tehty muuta kuin annettu rokotukset. Eli kummankaan sukupuolta ei tiedetä, eikä olla tehty perustarastusta :(
Nyt on suurempi syy ja tarve sada kisut käsiteltäviksi, että saan ne mahdollisimman pian lääkäriin.

Edistystä?

Nyt on pikkuisilla stten nimet. Siniharlekini tyttö joka on aksikosta vanhempi sai nimekseen Naava ja pikkuriikkinen ruskeatäplikäs pentu sai nimekseen Nuka, sillä en tiedä onko hän tyttö vai poika.

Ilta on mennyt hyvin. Molemmat kissat ovat käyneet hiekkalaatikolla ja jaloittelemassa ihmettelemässä hiukan uutta ympäristöään. Ainoa huoli mikä minulla on, että saako pienempi kissa ruokaa vai syökö isompi kaiken. Tänään on märkäruokaa mennyt yhteensä 150g siitä olisi pitänyt riittää tapreeksi kummallekkin. Olisi todella kurjaa jos joutuisin tuollaisen asian takia erottamaan kissat toisistaan, pienempi kun ihan selvästi kaipaa toisen kissan seuraa ja turvaa. Se miukuu aina välillä ja kutsuu muita sisaruksiaan, jotka lähtivät eilen eri ensikotiin.

Nyt on ollut parituntia hiljaista. Laitoin yöksi vielä 50g märkäruokaa, desin kuivaruokaa ja nurtiplussaa esille, jos vaikka tohtisivat syödä lisää. Hiekkalaatikonkin tyhjensin, ja siitä kisut olivat eniten ihmeissään. Naava on nyt ollut aika paljon kantokoripiilonsa ulkopuolella, mikä on hyvä se.
Kissanpennut ovat siitä mahtavia, että ne ovat niin uteliaita :)

Mun pitää vielä huomenna soittaa puhelu josta selviää että tiedetäänkö Nukan sukupuolta ja leikattiinko Naava vai ei. Naavaahan luultiin siis Nukan emoksi ennen lääkärikäyntiä.

Lisäsin kissojen tiedot "NYT HOIDOSSA" osioon.

Toivon että esiyöksi pääsen jo nukkumaan pikkuisten kanssa!

Alku

Jonin kanssa asiasta yhteisymmärykseen päästyämme, päätin aloittaa ensikotitoiminnan.
Ensikotitoiminta tarkoittaa istä, että pelastetut/loukytetut kissat pääsevät asumaan selliaseen ympäristöön joka niille on parasta, eläinsuojan sijasta. Koska meillä on omia kissoja, en voi mitä tahansa loiskasaa ottaa, joten joudun aika tarkkaan miettimään. Tässä lyhyesti tietoa ensikodista: KISY ry ensikotitoiminta

Odotin todella innoissani ja jännityksellä hakemuksen laitettuani hakemuksen, vaikka aina toivon ettei kodittomia/kaltoinkohdeltuja kissoja jotka ensikotia tarvitsisivat olisi vaan kaikilla ois hyvä olla ja pysyvä koti.

Sain samana päivänä kun olin rekisteröity ensikodiksi ilmoituksen emokissasta ja neljästä pennusta, jotka oltiin haettu takaisin osaamattomasta ensikodista. Minulta sitten kysyttiin että otanko koko poppoon. Kerroin miettiväni asiaa ja konsultoivani Jonia. Kuitenkin hetken päästä soi puhelin, ja mulle kerrotaan ettei pentujen kanssa pelastettu narttukissa ollutkaan pentujen emo ja vain 3 pentua olivat samasta pentueesta, yksi on huomattavasti vanhempi.
Hetken mietittyämme päätettiin sitten, että otamme joko 2 pentua, tai tämän "emokissan" yksinään. Koska pennuille on tarjolla enemmän ensikoteja, päädyimme sitten siihen, että tämä nuori tyttökissa tulee meille. Sovimme että henkilö joka on kissat väliaikaisesti sijoittanut saunaansa, soittaa ilta 10 jälkeen kun on päässyt töistä. Hiukan tämän jälkeen kysyttiin että voinko vielä ottaa 2 pentua sunnuntaihin ja kyllähän se sopi, parempi niiden on olla meillä tällä kun jonkun ulkosauna rakennuksessa.
Hän sitten soitti ja kysyi että pästäänkö sittenkin hakemaan kissat. Päästiinhän me. Ajeltiin iltapimeällä sitten kissoja hakemaan, ja yllätyksekseni sain vain kaksi pentua, vanhemman ja yhden niistä 3 pennusta. Kun kysyin että eika mun pitänyt saada kaksi pentua, vastaus oli vain että siinähän on kaksi pentua :O
Emokissaa joka mulle oli tulossa, ei ollut siis olemassakaa. Oikeasti loukutetut kissat olivatkin 3 alle luovutusikäistä pentua ja alkukevaan pentu jota oltiin pimeällä luultu kissojen emoksi.

Joten mulla on täällä nyt tällähetkellä siis noin 8 viikkoinen aliravittu todella arka kissanpentu jonka sukupuolesta ei ole tietoa, sekä alkukeväällä syntynyt nuori aikuinen narttu kissa. Kisat asuvat meidän keittiössä, johon omislta kissoilta on kulku kielletty. Keittiössä on kantokoppia piilopaikkoina, kokoajan vettä, märkä/kuivaruokaa ja vessalaatikko.

Kun kissat meille tulivat, ajattekin että koska ovat noin kuukauden sauneet kuitenin ihmisen kotona, antaisivat sen verran koskea että saisin laitettua loishäädön. Isompi kuitenkin kopasta posituttuaan meni nurkkaan, tärisi ja hengtti raskaasti. Kädestä se suostui syömään, mutta kosketusta karttoi kuin ruttoa :/ Ajatelin sitten, että jos otan sen pyyhkeensisään ja siinä sitten pitelen ja Jon laittaa matolääkkeen, kissa vauhkoontui täysin. Muutaman kerran multa karattuaa ja käytyään aika pahasti kiinni, kissa löysi tiensä astiankuivauskaappiin :O Siellä se sitten kökötti lautasten päällä a luovutin, sillä jos se olisi tippunut lautasten kanssa lukkaalle tiskipöydälle, ois käyny tosi huonosti. Pienemmän kohdalla ajattelin, että se nyt on niin pieni, ettei se ainakaan käkiinni, mutta mitä vielä. Kun lähestyin sitä, se kävi käteen kiinni kuin 100 tiikeriä. Pikkuinen sitten piiloutui kierrätyspahvien sekaan ja päätin antaa tilanteen rauhoittua.
Hetken kuluttua kuulin ääntä ja äänen loputtua menin katsomaan, mikä on homman nimi. Pikkukissa oli edelleen kyhjöttämäss pahvilatikoiden seassa, mutta isompi kissa olikin kiivennyt kuivauskaapin ylimmälle hyllylle mukien sekaan. Otin sen verran mukeja pois kuin vain sain kissaa hermostuttamatta ja laitoin toisen oven kiinni. Sinne se sitten jäi ruoalla houkutteluista huolimatta.

Muutama tunti oli hiljaista, kunnes kuulin pikkukissan etsintämiukunan. Se etsi muita sisaruksiaan aika hädissään, sen jälkeen se söi muutaman kuivaraksun ja sitten äänet loppuivat kokonaan. Kun sitten menin lopulta atsomaan että minne pikkukissa oli mennyt, en löytänyt sitä mistään. Mulla on omasta mielestäni hyvä käsitys siitä, millaisiin paikkoihin kissat haleutuvat piiloon kun ne ovat peloissaan, mutta en pystynyt kösittämään minne  kissa oli mennyt. Kun sittn toisen kerran tulin etsimään, tausin että se olisi juuri ja juuri mahtunut seinän ja pakstimen väliin. Väli on noin 4-6cm. Siirsin sitten aamu 3 aikaa pakastimen paikoiltaan ja näin pakastimen taustan sisässä olevassa kolossa pienen hännänpään. Kissa ei olisi varmasti päässyt sieltä omin avuin ulos, joten hiukan tökin sitä talouspaperirullalla. Siitä pieni sitten hermostu sen verran ettälähti liikkeelle, kävi jalkani kimppuun ja juoksi toiselle puolelle keittötä josta hyppäsi tiskipöydäle ja siitä kuivauskaappiin avoimesta ovesta. Oli aikamoinen akrobatiaisuoritus niin pieneltä.

Jätin sitten kaappiin märkäruokakipon ja tukin reitin pakastimen taakse. Muutaman tunnin jälkeen taas kuului kolinaa kuivauskaapista ja ajattelin josko pienempi olisi saanut houkuteltua isomman pois. Mitä vielä, pienempi oli kammennut itsensä isomman kissan kanssa samalle hyllylle ja asettunut peienle kerälle seinää vasten isomman kissan päälle :O

Olivat sillä tavala sitten loppuyön, siitä 6 aamulla siihen kahteen asti iltapäivällä, jolloin tulin työhaastattelusta ja eläinruoka ja nurtiplus kaupoilta kotiin. Sen jälkeen tyhjennettiin kaappi kokonaan, Jon laittoi mokkanahkaisen paksun takin päälleen ja ajoi kissat kaapista. Menivät sitten siihen päähän keittiötä joho olivat tarkoitetukkin. Siellä on kantokoppi apiilopaikkana, ruoat  ja vessa. Molemmat asettuivat yhdessä nukkumaan isoon kantokoriin.

Tässä illan ja päivän mittaan on kadonut sekä kuiva että märkäruokaa ja vessaan on ilmestynyt muutamat pissat ja nyt lähiakoina ihan kakkatkin.
Molemmat kissat ovat myös uskaltautuneet kopistä pois ihan kunnolla, isompi oli kierrätyspahvilaatikoiden luona kun hain Jonille jälkkäriä ja pikkukissa on seikkaillut tiskipöydällä, ilmeisesti aikeissa mennä takaisin kuivauskaappiin. Kissallahan on sitä turvallisempi olo, mitä korkeammalla on, mutta en usko että ritilä on mitenkään hyvä alusta ja luulen että sieltä syömään, juomaan ja vessaan tuli olisi suuremman kynnyksen takana.

Kaikki on mennyt tähän asti aika hyvin, siihen nähden että odotin yhtä aikuista kesyä kissaa. Se vähän harmittaa, että koska yritin ottaa vanhempaa kissaa kiinni, se ei enää suostu syömään kädestä. Käden lähestyessä se jähmettyy kokonaan ja on valmis antamaan kynnestä.

Jatkosuunnitelmana on se, että käydään tänään ja ensiyönä mahdollisimman vähän keittiösä ja ollaan muutenkin aika hissuksiin. Jos huomenna on kissat hiukan rohkaistuneet ja uskaltavat kulkea keittiösä, aion mennä sinne ihan vaan lattialle istuskelemaan koneeni kanssa ja aion siitä eteenpäin nukkua joka yö keittiössä niin, että kissat saavat oikeasti tottua mun läsnäoloon.

Kyllä tämä tästä suttaantuu!

Second chace

Minulle kissat ovat arvokkaita elämänkumppaneita, joita ei voi korvata. Kissan mukanaan tuomat ominasuuden minulle ovat lohdutus, turva ja hyväksyntä. Kissat ovat elämäi pieniä valopilkkuja.

Joillekkin kissat kuitenkin ovat persoonattomia, tunteisiin kykenemättömiä lähes esineitä, joita voi kohdella miten tahansa.

Kissojen kaltoinkohtelu on surullista kyllä niin arkipäivää ja yleistä, ettei siihen puututa kunnolla. Oikein harmittaa etten osaa kirjoittaa hyvin, mutta oon varma että aiheesta löytyy kyllä yllin kyllin tekstiä joten jätän sen jonkun muun vastuulle. Mä panosta konkreetiseen apuun joka menee suoraan kissoille ja kerron edistymisestäni, onnistumisestani sekä epäonnistumisistani tässä blogissa.

Syy miksi olen tämän blogn perustanut on se, että olen nyt ryhtynyt omaan pieneen taisteluuni kaltoinkohdeltujen kissojen uuden mahdollisuuden puolesta. Olen nyt mukana virallisesti eläinsuoeluyhdstyksen ensikotitoiminnassa. Olen vahvasti sitä mieltä että jokainen kissa ansaitsisi toisen mahdollisuuden!

Blogin nimi on vaihdettu hiukan positiivisempaan :)