Alku

Jonin kanssa asiasta yhteisymmärykseen päästyämme, päätin aloittaa ensikotitoiminnan.
Ensikotitoiminta tarkoittaa istä, että pelastetut/loukytetut kissat pääsevät asumaan selliaseen ympäristöön joka niille on parasta, eläinsuojan sijasta. Koska meillä on omia kissoja, en voi mitä tahansa loiskasaa ottaa, joten joudun aika tarkkaan miettimään. Tässä lyhyesti tietoa ensikodista: KISY ry ensikotitoiminta

Odotin todella innoissani ja jännityksellä hakemuksen laitettuani hakemuksen, vaikka aina toivon ettei kodittomia/kaltoinkohdeltuja kissoja jotka ensikotia tarvitsisivat olisi vaan kaikilla ois hyvä olla ja pysyvä koti.

Sain samana päivänä kun olin rekisteröity ensikodiksi ilmoituksen emokissasta ja neljästä pennusta, jotka oltiin haettu takaisin osaamattomasta ensikodista. Minulta sitten kysyttiin että otanko koko poppoon. Kerroin miettiväni asiaa ja konsultoivani Jonia. Kuitenkin hetken päästä soi puhelin, ja mulle kerrotaan ettei pentujen kanssa pelastettu narttukissa ollutkaan pentujen emo ja vain 3 pentua olivat samasta pentueesta, yksi on huomattavasti vanhempi.
Hetken mietittyämme päätettiin sitten, että otamme joko 2 pentua, tai tämän "emokissan" yksinään. Koska pennuille on tarjolla enemmän ensikoteja, päädyimme sitten siihen, että tämä nuori tyttökissa tulee meille. Sovimme että henkilö joka on kissat väliaikaisesti sijoittanut saunaansa, soittaa ilta 10 jälkeen kun on päässyt töistä. Hiukan tämän jälkeen kysyttiin että voinko vielä ottaa 2 pentua sunnuntaihin ja kyllähän se sopi, parempi niiden on olla meillä tällä kun jonkun ulkosauna rakennuksessa.
Hän sitten soitti ja kysyi että pästäänkö sittenkin hakemaan kissat. Päästiinhän me. Ajeltiin iltapimeällä sitten kissoja hakemaan, ja yllätyksekseni sain vain kaksi pentua, vanhemman ja yhden niistä 3 pennusta. Kun kysyin että eika mun pitänyt saada kaksi pentua, vastaus oli vain että siinähän on kaksi pentua :O
Emokissaa joka mulle oli tulossa, ei ollut siis olemassakaa. Oikeasti loukutetut kissat olivatkin 3 alle luovutusikäistä pentua ja alkukevaan pentu jota oltiin pimeällä luultu kissojen emoksi.

Joten mulla on täällä nyt tällähetkellä siis noin 8 viikkoinen aliravittu todella arka kissanpentu jonka sukupuolesta ei ole tietoa, sekä alkukeväällä syntynyt nuori aikuinen narttu kissa. Kisat asuvat meidän keittiössä, johon omislta kissoilta on kulku kielletty. Keittiössä on kantokoppia piilopaikkoina, kokoajan vettä, märkä/kuivaruokaa ja vessalaatikko.

Kun kissat meille tulivat, ajattekin että koska ovat noin kuukauden sauneet kuitenin ihmisen kotona, antaisivat sen verran koskea että saisin laitettua loishäädön. Isompi kuitenkin kopasta posituttuaan meni nurkkaan, tärisi ja hengtti raskaasti. Kädestä se suostui syömään, mutta kosketusta karttoi kuin ruttoa :/ Ajatelin sitten, että jos otan sen pyyhkeensisään ja siinä sitten pitelen ja Jon laittaa matolääkkeen, kissa vauhkoontui täysin. Muutaman kerran multa karattuaa ja käytyään aika pahasti kiinni, kissa löysi tiensä astiankuivauskaappiin :O Siellä se sitten kökötti lautasten päällä a luovutin, sillä jos se olisi tippunut lautasten kanssa lukkaalle tiskipöydälle, ois käyny tosi huonosti. Pienemmän kohdalla ajattelin, että se nyt on niin pieni, ettei se ainakaan käkiinni, mutta mitä vielä. Kun lähestyin sitä, se kävi käteen kiinni kuin 100 tiikeriä. Pikkuinen sitten piiloutui kierrätyspahvien sekaan ja päätin antaa tilanteen rauhoittua.
Hetken kuluttua kuulin ääntä ja äänen loputtua menin katsomaan, mikä on homman nimi. Pikkukissa oli edelleen kyhjöttämäss pahvilatikoiden seassa, mutta isompi kissa olikin kiivennyt kuivauskaapin ylimmälle hyllylle mukien sekaan. Otin sen verran mukeja pois kuin vain sain kissaa hermostuttamatta ja laitoin toisen oven kiinni. Sinne se sitten jäi ruoalla houkutteluista huolimatta.

Muutama tunti oli hiljaista, kunnes kuulin pikkukissan etsintämiukunan. Se etsi muita sisaruksiaan aika hädissään, sen jälkeen se söi muutaman kuivaraksun ja sitten äänet loppuivat kokonaan. Kun sitten menin lopulta atsomaan että minne pikkukissa oli mennyt, en löytänyt sitä mistään. Mulla on omasta mielestäni hyvä käsitys siitä, millaisiin paikkoihin kissat haleutuvat piiloon kun ne ovat peloissaan, mutta en pystynyt kösittämään minne  kissa oli mennyt. Kun sittn toisen kerran tulin etsimään, tausin että se olisi juuri ja juuri mahtunut seinän ja pakstimen väliin. Väli on noin 4-6cm. Siirsin sitten aamu 3 aikaa pakastimen paikoiltaan ja näin pakastimen taustan sisässä olevassa kolossa pienen hännänpään. Kissa ei olisi varmasti päässyt sieltä omin avuin ulos, joten hiukan tökin sitä talouspaperirullalla. Siitä pieni sitten hermostu sen verran ettälähti liikkeelle, kävi jalkani kimppuun ja juoksi toiselle puolelle keittötä josta hyppäsi tiskipöydäle ja siitä kuivauskaappiin avoimesta ovesta. Oli aikamoinen akrobatiaisuoritus niin pieneltä.

Jätin sitten kaappiin märkäruokakipon ja tukin reitin pakastimen taakse. Muutaman tunnin jälkeen taas kuului kolinaa kuivauskaapista ja ajattelin josko pienempi olisi saanut houkuteltua isomman pois. Mitä vielä, pienempi oli kammennut itsensä isomman kissan kanssa samalle hyllylle ja asettunut peienle kerälle seinää vasten isomman kissan päälle :O

Olivat sillä tavala sitten loppuyön, siitä 6 aamulla siihen kahteen asti iltapäivällä, jolloin tulin työhaastattelusta ja eläinruoka ja nurtiplus kaupoilta kotiin. Sen jälkeen tyhjennettiin kaappi kokonaan, Jon laittoi mokkanahkaisen paksun takin päälleen ja ajoi kissat kaapista. Menivät sitten siihen päähän keittiötä joho olivat tarkoitetukkin. Siellä on kantokoppi apiilopaikkana, ruoat  ja vessa. Molemmat asettuivat yhdessä nukkumaan isoon kantokoriin.

Tässä illan ja päivän mittaan on kadonut sekä kuiva että märkäruokaa ja vessaan on ilmestynyt muutamat pissat ja nyt lähiakoina ihan kakkatkin.
Molemmat kissat ovat myös uskaltautuneet kopistä pois ihan kunnolla, isompi oli kierrätyspahvilaatikoiden luona kun hain Jonille jälkkäriä ja pikkukissa on seikkaillut tiskipöydällä, ilmeisesti aikeissa mennä takaisin kuivauskaappiin. Kissallahan on sitä turvallisempi olo, mitä korkeammalla on, mutta en usko että ritilä on mitenkään hyvä alusta ja luulen että sieltä syömään, juomaan ja vessaan tuli olisi suuremman kynnyksen takana.

Kaikki on mennyt tähän asti aika hyvin, siihen nähden että odotin yhtä aikuista kesyä kissaa. Se vähän harmittaa, että koska yritin ottaa vanhempaa kissaa kiinni, se ei enää suostu syömään kädestä. Käden lähestyessä se jähmettyy kokonaan ja on valmis antamaan kynnestä.

Jatkosuunnitelmana on se, että käydään tänään ja ensiyönä mahdollisimman vähän keittiösä ja ollaan muutenkin aika hissuksiin. Jos huomenna on kissat hiukan rohkaistuneet ja uskaltavat kulkea keittiösä, aion mennä sinne ihan vaan lattialle istuskelemaan koneeni kanssa ja aion siitä eteenpäin nukkua joka yö keittiössä niin, että kissat saavat oikeasti tottua mun läsnäoloon.

Kyllä tämä tästä suttaantuu!