Ensikotitoiminta?

"Ette te ole ollenkaan samanlaisia kuin minun ruusuni, te ette ole vielä mitään, hän sanoi niille. Kukaan ei ole kesyttänyt teitä, ettekä te ole kesyttänyt ketään. Te olette samanlaisia kuin minun kettuni aluksi. Se oli vain aivan tavallinen kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta minä tein siitä ystäväni, ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.
Te olette kauniita, mutta te olette tyhjiä, hän sanoi vielä. Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi, koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus 
vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni."

Mikä on ensikoti?:
Ensikodilla tarkoitetaan kodittomaksi jääneen lemmikin väliaikiasta kotia jossa sille järjestetään turvallinen kotiympäristö jossa se saa tarvitsemaansa hoitoa ja jossa voi rauhassa odottaa sitä lopullista pysyvää kotia. Ensikodiksi voi ryhtyä kuka tahansa, joka on halukas auttamaan koditonta lemmikkiä. Ensikotina toimiminen kuitenkin edellyttää turvallista ja vastuullista ympäristöä ja hoitoa sekä lemmikkikokemusta. Kodittomaksi jääneen lemmikin taustat saattavat usein olla tuntemattomia ja tästä syystä ensikotina toimiminen saattaa olla haastavaa.
Ensikotiin sijoitetaan aina sen verran ja sen tyyppisiä lemmikkejä kuin ensikoti on halukas hoitamaan. Lähes jokainen ensikotitoimintaa järjsetävä järjestö/yhdistys korvaa ensikodille lemmikistä koituvat kulut, kuten ruoat, tarvikkeet ja lääkkeet.
Ensikodin omat lemmikit tulee olla hyvin hoidettuja ja muiden eläinten kanssa toimeentulevia. Mikäli muita eläimiä on, myös eristysmahdollisuus tulee tarpeeseen. Useimmassa tapauksessa ensikodin omat lemmikit rohkaisevat kodittomana tullutta lemmikkiä ja opettavat talon tavoille.
Ensikotina toimiva henkilö saa myös vastuun kissan uuden omistajan etsinnässä, tässä on hyvä ihmistenlukutaito tarpeen. 
Ensikodit eivät milloinkaan joudu toimimaan ilman yhdistyksen/järjestön tukea!  

"- Ole hyvä… kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi…
Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.
- Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pidemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni… täytyy olla perinteitä!"

Mitä positiivista ensikotitoiminnassa minusta on?:
Hädänalaisen eläimen kanssa työskentely on aina palkitsevaa. Koen rikastuvani jokaisesta tapauksesta, jopa niistä haastavista.
On hienoa nähdä miten aluksi esim. todella arka lemmiki turvaa saadessaan kuoriutuu mitä mainioimmaksi ystäväksi ja kumppaniksi.
Hienoa on myös se, kun kauan kodittomana taikka hylättynä ollut lemmikki löytää sen itselleen juuri sopivan kodin ja nähdä miten paljon lemmikki usealle ihmiselle merkitsee. On hienoa olla mukana solmimassa vuosien ystävyyttä.
Ensikotitoimminnassa on myös se puoli, jossa lemmikkiin on jo tutustunut niin hyvin että tuntee sen tavat paremmin kuin kukaan muu ja siihen kiintyy kovin. Silloin on ihana kuulla hyviä kuulumisia uudesta kodista ja aika usein ensikotihenkilöä pyydetäänkin ihan käymään uudessa kodissa, katsomassa miten uusi elämä uudessa kodissa sujuu.
Ensikotitoiminta on kaikkiaan raskasta ja aikaavievää mutta todella palkitsevaa!

"Niinpä Pikku prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu:
- Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään
- Se on oma syysi sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut…
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään…
- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä."

Mitkä koen ensikotitoiminnan negatiivisiksi puoliksi?:
Minulle raskaimpia tapauksia ovat ne, joissa ensikotiin tullut lemmikki joudutaan lopettamaan, syynä on yleisimmin terveys tai se, että lemmikki on jo niin tottunut elämään populaatiossa että se kärsii ihimsen kanssa elämisestä.
Myös ne tapaukset jossa en ole kyllin kykenevä hoitamaan ensikotiin tullutta lemmikkiä tai se ei meille kokeiluista huolimatta sovellu, ovat myös minulle raskaita.
Joistain ensikotilaisista muodostuu hoitajalle niin tärkeitä, että niistä ei mielellään enää luopuisi. Ja mistä tietää että uusi koti on juuri sen minun kesyttämäni, lääkitsemäni, hoitamani ja ennenkaikkea rakastamani lemmikin arvoinen? Olenki ollut todella tarkka siitä, mihin hoitolaiseni päästän. Loppujen lopuksi kuitenkin tiedän, että ensikotihoitoon tullut lemmikki saa usein juuri sitä sen kaipaamaa yskilöllistä hoitoa uudessa kodissa ja minua myös ilostuttaa ajatus siitä että saan aina uuden kodin löydyttyä auttaa seuraavaa, apuani kaipaavaa eläintä.

"- Jää hyvästi…
- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
- Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.
- Aika, jonka olen tuhlannut ruusulleni… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä sinä unohda sitä. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi…
- Olen vastuussa ruusustani… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen."

Mikäli sinulle tuli mieleen kysymyksiä tai haluaisit lisätietoa ensikotitoiminnasta, ota yhteyttä sähköpostitse: jarvinen.ann.nina@gmail.com

Lue myös muiden Kisun ensikotien kuulumisia Kisun ensikotiblogista: http://kisuensikoti.blogspot.fi/
Lisätietoa Kisu ry:n toiminnasta: http://www.kissojensuojelu.fi/

Lainatut tekstit ovat Antoine de Saint-Exupéryn kirjasta Pikkuprinssi (alkup. Le petit prince) 1943.