Lääkäri

Oltiin tänään siellä sterkkauksessa Naavan kanssa. Naava on kyllä niin ihanan persoonallinen ja omalla tavallaan lempeä tyttö, vaikkei olekkaan käsiteltävissä. Naava ei ollut ihan kuin kuvittelinkin, mitenkään lahjottavissa koppaan, joten se piti hätyyttää nurkkaan ja kun koppi oli niin lähellä ettei muuta voinut niin Naava laittoi omatoimisesti etutassut koppaan ja sen jälkeen kun hiukan pepusta tökkäs ni meni loppukin neidistä turvallisesti sisälle. Oltiin ihan ajallaan lääkärissä ja saatiin hetki odotellakkin.
Hoitaja oli tosi mukava ja laittoi kaikki paperit ja maksut ym. tosi reppaasti ja tosi helposti valmiiksi, eikä siinäkään että maksu laitetiin kisulle, mitään ogelmaa. Eikä mun tarvinu kun keroo nimi muutaman kerran uudestaan. Yleensä ihmiset menee jotenki vaikeeks ku alan tavaamaan nimeäni, mut mitenkäs sitä muutenkaan kertoo nimen Ann-Nina...jos sitä ei sano niin et "a n n väliviiva ja Nina yhdellä iillä ja isolla ännällä" tulee yleensä mitä ihmeellisimpiä variaatioita :D
Noh, mut se mun nimestä.

Naava oli toi rauhallinen kopissa, mut jouduin sanoon lääkärille et se kannataa rauhottaa ennenku sitä alkaa käsittelemään. Koittivat sitä sitten saada pakkohäkkiin, mutta Naavapa ovelana tyttönä päätti siinä vaiheessa luikahtaa karkuun. Sinne se meni jonku putkien taakse välinekaappiin ja hoitaja ja lääkäri sitten verivät nahkahanskat käteen ja jäivät sitä ottamaan kiinni kun pyysin anteeksi ja poistuin. Naava siis leikattiin ja sille laitettiin strongholdi korvapukkeihin ja korvat putsattiin.

Mentiin siinä sitten hiukan ennen neljää Naavaa hakemaan ja kyllä oli happaman näköinen tyttö kopassa meitä vastassa :D Odotusaulassa koiransa kanssa oleva tätikin kysyi että mitähän sille on tehty kun on NOIN kiukkuisen näköinen! Naavan perusilmekin on sellanen tosi kiukkunen ni kiukkusena se on oikeasti kiukkusen näköinen :DD

Tultiin kotiin ja tajusin että mun pitää ottaa Naavalta pois se tötterö jonka lääkäri oli laittanut. Avasin kopin oven ja koitin ottaa kaulursta (vai miksi sitä tötsää sanotaan) kiinni, niin Naavahan lähti lääketokkurassaan juoksemaan pitkin seiniä ja hakkasi sitä tötteröä seiniin huonekaluihin ja lattiaan. En olisi saanut sitä mitenkään kiinni ja aina kun lähestyin Naava vauhkoontui niin paljon, että mun oli pakko jättää se rauhottumaan. Eniten pelotti, että se riuhtoo ne liimatikit auki, kun se muutman kerran hyppäs ihan pöydälle ja koska tasapaino heitti lääkkeiden takia niin paljon, nii tyttöhän putosikin siitä pöydältä muutaman kerran :/
Tunnin verran Naava sitten riehui keitiössä menemään kaikki tavarat alas ja kolisteli tötteröä jokapaikkaan, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa hiljetä.
Naava oli mennyt pyöreeseen kantokoppaan nukkumaan ja anto mun tulla jo lähelle joten sain tötterön reunasta kiinni ja Naava lähti samantien peruuttamaan ja onneks tötsä irtos ilman että tarvi käyttää saksia.

Nyt on neiti nukkunut koko illan ja ajattelin että siivoan keittiön ja ruokin Naavan vasta huomenna, saa neiti nyt ihan rauhassa huilailla ja toipua. On se vaan ihana, toivottavasti luottamus nyt ei ihan lopullisesti mennyt. Oon kyllä kiitynyt Naavaan enemmän kuin yhteenkään niistä pennuista, joka on aika outoa :O Kai mulla vaan on jotenkin isompi tunne tollassia aikuisa vaikeasti kotiutettavia kissoja kohtaan kun pentuja, joista tiedän varmasti että saavat hyvän kodin nopeasti, tiedä tuota.

Noh, lääkäri meni loppujen lopuksi paremmin kuin osasin odottaa, tota tötteröä lukuun ottamatta.
Me ollaan menossa hakemaan uutta ensikotilaista Lulua perjantaina. Lulu on nuori tyttökissa, joka on jo saanut pysyvän kodin, mutta uusi koti joutuu tytöstä luopumaan ajanpuutteen vuoksi.

Hyvää yötä kaikille, nyt on pakko painua pehkuihin, oli NIIN stressaava päivä. Kiitos kaikille tuesta! :)

Tässä vielä meille perjantaina muuttava Lulu tyttö

Hiljaista...

Täällä tosiaan on todella hiljaista ja rauhallista piitkästä aikaa, ja oon tänään nukkunut ekat päikkärit sen jälkeen kun hoitokissat mulle tuli.

Noasta, jonka nimi on nykyjään Moore, on kuulunut pelkkiä hyviä uutisia. Poika on ihan ennallaa uudessakin ympäristössä ja uusien kavereiden kanssa, on se vaan hieno poika :)

Nukakin haettiin tänään uuteen kotiinsa helsinkiin. Haku kävi yllttävän helposti siihen nähden et Nuka on sellanen pikku tiikeri :D
Otin kaikki "piilot" eli muut kantokopat keittiöstä pois, paitsi sen mihin Nukan piti mennä...kun sitten laitoin kopin Nukan viereen, se meni ihan itsekseen sinne ja sain vaan laittaa oven kiinni...kai se sitten ees vähän oli oppinut muhun luottamaan. Nuka vietiin siitä sitten samantien lääkäriin, ni menee sitte kaikki kurjat heti pois päiväjärjestyksestä ni saa pikkuinen sitten vaan täysillä alkaa sopeutua uteen elämäänsä.

Naava tosiaan jäi yksinään asustamaan keittiötä. Hirvesäti Naavasta ei ole vielä mitään ikävän merkkejä ollu havaittavissa, mutta Naava on muutenkin tosi pidättyväinen. Omien kissojeni seurasta hän kyllä nauttii, mutta eihän nää mun riehupetterit tuolla keittiössä kauaa viihdy pussailemassa. Eivät ilmeisesti ymmärrä naiskauneuden päälle, pallittomat :D

Naavalla on huomenna sterilointiaika, ja hiukan jännittää että mitenkä se menee ja miten toipuminen onnistuu. Siitä olen aivan 100% varma etten halua yhtäkään sukkapukua saati sitten sellasta tötteröä! Myös Naavan pakkaaminen kantokoppaan saattaa olla haaste, Naava kun ei ole ollut kantokopassa koko sinä aikana kun on meillä ollut...en edes tiedä miten se reagoi siihen että sitä koittaa koppiin maanitella. Naava ei ole edes perso ruoalle taikka mitenkään leikkisä, joten mikään sellanen houkuttelu tuskin onnistuu.

Koska Naava on nyt ainoa ensikotilainen joka meillä on, olen valmis ottamaan jo seuraavan ja jos kaikki menee ok, tulee meille jo perjantaina uusi koditon tyttökisu :)

Kirjoittelen sitten vaikka huomenna miten se sterkkaus meni, nyt pitää kiiruhtaa nukkumaan et jaksan huomenna olla pirteänä eläinlääkärillä. Huomiseen!

Pitkästä aikaa!

Laiskuus iski, ensin oli kova flunssa ja sitten alkoi tapahtua niin paljon etten oikein mukana pysynyt.
Nyt kuitenkin parhaani mukaan päivitän sen, mitä tässä vajaan kuukauden aikana on tapahtunut!

Nyyti haettin uuteen kotiinsa Turkuun 26.10. Kauhea ikävä on sitä pumpulipalleroa, niin minulla kun kissoillakin.
Päivä meillä oli hiljaista ja pennutonta, mutta jo sunnuntaina jouduin hakemaan Noan ja Nukan meille takaisin, sillä uudessa kodissa ei aika riittänytkään pojille. Munkki oli revetä riemusta kun sai painikaverinsa takaisin ja Naava oli iloinen saadessaan Nukan taas kainaloonsa nukkumaan.
Noa oli 2 viikossa kasvanut hirvittävästi ja reipastunut paljon. Noa tuli itsekseen syliin ja kehräsi kovaa kun sai silityksia tai muuta huomiota. Noaa sai myös jo nostella syliin ja Noa pysyikin sylkyssä hienosti. Nuka taas alkoi heti avoimemmaksi kun pääsi tuttuun keittiöön ja näki Naava-mamman.

Noa on nyt odella reipas ja täysin valmis kisupoika, joka ei säästele ääntään tai hellyydenosoituksia. Noa nukkuu mun ja Jonin välissä sängyllä, sillä Lennartin puoli sänkyä todellakin ON Lennartin puoli :D Munkki ja Nobu hoitavat isoveljien innokkuudella pikuveikkaa vuorotusten, Nobu yleensä pesun merkeissä ja Munkki painin. Noa on niin hurrrrmaava, että saan Noasta päivittäin kyselyitä, mutta luulen että nyt on löytynyt se oikea :) Tulevat huomenna katsomaan Noaa ja jo ensiviikolla Noa olisi valmis lähtemään uuteen kotiinsa!
Ihan pelkällä positiivisella ei Noan kanssa kuitenkaan olla päästy. Perjantai illalla kun Noa oli syönyt reippaasti ja oli nukkunu muutaman tunnin rauhassa poika yhtäkiä heräsi jotekin hätääntyneenä ja piti outoa rohisevaa ääntä. Noan hengitys oli todella vaikeaa ja välillä Noa ei hengittänyt ollenkaan. Siinä ei sitten auttanut muu, kuin lähteä päivystykseen. Noa hiukan virkosi automatkan aikana, sillä oli varmasti tosi hermostunut ja hiukan peloissaan. Lääkäri tutki Noaa pitkään, mutta ei oikein tahtonut löytyä syytä Noan oireilulle. Yhdessä sitten mietittiin eikä keksitty muuta, kuin että loismadot ovat kulkeneen vatsasta nieluun ja sen takia hengitys takkuilee. Noa sai kortisonia ja matolääkettä ja päästiin kotiin huilaamaan. Noa oli seuraavan päivän vielä aika hiljainen ja uuvuksissa, mutta on jo täysin oma energinen ja kehräävä itsensä. Toivotaan että säikähdyksellä selvittiin!

Nuka on myös todella reipas pieni pallero! Nuka enimmäkseen viettää aikaa Naavan kanssa keittiössä, mutta uskaltaa kyllä muuallekkin asuntoon tutkailemaan ja leikkimään. Nuka on ihmistä kohtaan vielä todella arka ja liian nopeasti lähetyttäessä alkaa sähistä. Huolimatta arkuudestaan ihmisiä kottaan Nuka kulkee asunnossa reippaasti ja teliaana ja tänään Nuka nukkui Toivon terraarion päällä lämmotellen Noan kanssa päikkärit. Mun ja Jonin aikanakin Nuka kulkee rohkeasti, jos poikaa ei ole huomaavinaankaan...joskus Nuka saattaa erehtyä tulemaan ihan veireenkin.
Keittiössä (jonka Nuka selvästi tuntee turvapaikakseen) ollessan tulee kyllä aina katsomaan kun sinne menee, ja tulee  kutsusta mun luokse ja haistelee hiukan sormia. Perääntyy kyllä aika nopeasti, mutta tämä on todella aralta kissalta jo paljon!
Harjoitellaan myös Nukan kanssa ihan sitä että olen sen lähellä ja leikitään paljon leikkejä joissa sen tassut koskettaa mun kättä. Hurjimmillaan rohkeanan Nukaa antaa mun jo hiukan sivellä tassujaan, mutta pestä ne tietysti heti sen jälkeen pitää :D Nuka on niin kaunis ja persoonallinen kissa, etten kyllä pistäisi pahakseni jos sitä ei kukaan kyselisikään :)

Naava on edelleen keittiössä, sillä vaikka Naava pyytää usein pois keittiöstä ja pyrkiikin pois keittiöstä kaikin mohdolliin tavoin, keittiöstä pois päästyään Naavalta pettää rohkeus ja se menee sängyn alle josta ei enää uskallakaan pois. Naavan ruokkiminen kyllä onnistuu sängyn alle, mutta vessassa käynti onkin sitten toinen asia...olen nyt niin monta kertaa siivonnut sängyn alusen kissanpissasta, että Naava saa kyllä pysyä keittiössä. Se on Naavallekkin parempi, en usko että se sängyn alla kyhjöttäminen on hänestä yhtään sen mielekkäämpää kuin keittiössä majaileminenkaan. Naavalle olen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta miettinyt kissatonta kotia, jossa Naava saa rauhassa totutella kodin menoon ja meininkiin...kodin olisi hyvä olla myös rauhallinen, mielellään lapseton ja täysin lemmikitön. Joku eläkeläispariskunta ois unelma :)

Arki täällä sirkuksessa pyörii hyvin, mutta kyllä nuo takapakit pahalta tuntuu. Itse kestän kyllä jos kissa/mikä tahansa lemmikki on raskas ja vaatii voimia, mutta samaa tekevät ihmiset kyllä kiukuttaa. Positiivisuudella vaan pitää eteenpäin pyrkiä ja sen voimin että kissojen asialla kuitenkin ollaan. Ihana antaa näin ihania perheenjäseniä mukaviin perheisiin :) Aina tulee hyvä mieli kun kuulen Nyytin (nyk. Dinan) kuulumisia. Tietää että oikea perhe on löytänyt oikean kissan ja kissa on löytänyt itselleen juuri sen oikean perheen.
Nyt vain jännitetään sitä että saako Noa nyt vihdoin pysyvän kodin ja tuleeko noista meidän arkajaloista  kyselyitä.

Laitan vielä muutama, aika huonolaatuisen macillä otetun kuvan :)

Noa nukkuu lääkärikäynnin jälkeen

Munkki tuli Noan seuraksi :3

Munkki näyttää nukkuma-asento esimerkkiä!

Munkki ja Nyyti, Nyytin lähtöpäivänä

Isoveljien vapaapäivä :D

 Sitten "muutama" Noa: