Mahdollisuus : Pitkästä aikaa!

Laiskuus iski, ensin oli kova flunssa ja sitten alkoi tapahtua niin paljon etten oikein mukana pysynyt.
Nyt kuitenkin parhaani mukaan päivitän sen, mitä tässä vajaan kuukauden aikana on tapahtunut!

Nyyti haettin uuteen kotiinsa Turkuun 26.10. Kauhea ikävä on sitä pumpulipalleroa, niin minulla kun kissoillakin.
Päivä meillä oli hiljaista ja pennutonta, mutta jo sunnuntaina jouduin hakemaan Noan ja Nukan meille takaisin, sillä uudessa kodissa ei aika riittänytkään pojille. Munkki oli revetä riemusta kun sai painikaverinsa takaisin ja Naava oli iloinen saadessaan Nukan taas kainaloonsa nukkumaan.
Noa oli 2 viikossa kasvanut hirvittävästi ja reipastunut paljon. Noa tuli itsekseen syliin ja kehräsi kovaa kun sai silityksia tai muuta huomiota. Noaa sai myös jo nostella syliin ja Noa pysyikin sylkyssä hienosti. Nuka taas alkoi heti avoimemmaksi kun pääsi tuttuun keittiöön ja näki Naava-mamman.

Noa on nyt odella reipas ja täysin valmis kisupoika, joka ei säästele ääntään tai hellyydenosoituksia. Noa nukkuu mun ja Jonin välissä sängyllä, sillä Lennartin puoli sänkyä todellakin ON Lennartin puoli :D Munkki ja Nobu hoitavat isoveljien innokkuudella pikuveikkaa vuorotusten, Nobu yleensä pesun merkeissä ja Munkki painin. Noa on niin hurrrrmaava, että saan Noasta päivittäin kyselyitä, mutta luulen että nyt on löytynyt se oikea :) Tulevat huomenna katsomaan Noaa ja jo ensiviikolla Noa olisi valmis lähtemään uuteen kotiinsa!
Ihan pelkällä positiivisella ei Noan kanssa kuitenkaan olla päästy. Perjantai illalla kun Noa oli syönyt reippaasti ja oli nukkunu muutaman tunnin rauhassa poika yhtäkiä heräsi jotekin hätääntyneenä ja piti outoa rohisevaa ääntä. Noan hengitys oli todella vaikeaa ja välillä Noa ei hengittänyt ollenkaan. Siinä ei sitten auttanut muu, kuin lähteä päivystykseen. Noa hiukan virkosi automatkan aikana, sillä oli varmasti tosi hermostunut ja hiukan peloissaan. Lääkäri tutki Noaa pitkään, mutta ei oikein tahtonut löytyä syytä Noan oireilulle. Yhdessä sitten mietittiin eikä keksitty muuta, kuin että loismadot ovat kulkeneen vatsasta nieluun ja sen takia hengitys takkuilee. Noa sai kortisonia ja matolääkettä ja päästiin kotiin huilaamaan. Noa oli seuraavan päivän vielä aika hiljainen ja uuvuksissa, mutta on jo täysin oma energinen ja kehräävä itsensä. Toivotaan että säikähdyksellä selvittiin!

Nuka on myös todella reipas pieni pallero! Nuka enimmäkseen viettää aikaa Naavan kanssa keittiössä, mutta uskaltaa kyllä muuallekkin asuntoon tutkailemaan ja leikkimään. Nuka on ihmistä kohtaan vielä todella arka ja liian nopeasti lähetyttäessä alkaa sähistä. Huolimatta arkuudestaan ihmisiä kottaan Nuka kulkee asunnossa reippaasti ja teliaana ja tänään Nuka nukkui Toivon terraarion päällä lämmotellen Noan kanssa päikkärit. Mun ja Jonin aikanakin Nuka kulkee rohkeasti, jos poikaa ei ole huomaavinaankaan...joskus Nuka saattaa erehtyä tulemaan ihan veireenkin.
Keittiössä (jonka Nuka selvästi tuntee turvapaikakseen) ollessan tulee kyllä aina katsomaan kun sinne menee, ja tulee kutsusta mun luokse ja haistelee hiukan sormia. Perääntyy kyllä aika nopeasti, mutta tämä on todella aralta kissalta jo paljon!
Harjoitellaan myös Nukan kanssa ihan sitä että olen sen lähellä ja leikitään paljon leikkejä joissa sen tassut koskettaa mun kättä. Hurjimmillaan rohkeanan Nukaa antaa mun jo hiukan sivellä tassujaan, mutta pestä ne tietysti heti sen jälkeen pitää :D Nuka on niin kaunis ja persoonallinen kissa, etten kyllä pistäisi pahakseni jos sitä ei kukaan kyselisikään :)

Naava on edelleen keittiössä, sillä vaikka Naava pyytää usein pois keittiöstä ja pyrkiikin pois keittiöstä kaikin mohdolliin tavoin, keittiöstä pois päästyään Naavalta pettää rohkeus ja se menee sängyn alle josta ei enää uskallakaan pois. Naavan ruokkiminen kyllä onnistuu sängyn alle, mutta vessassa käynti onkin sitten toinen asia...olen nyt niin monta kertaa siivonnut sängyn alusen kissanpissasta, että Naava saa kyllä pysyä keittiössä. Se on Naavallekkin parempi, en usko että se sängyn alla kyhjöttäminen on hänestä yhtään sen mielekkäämpää kuin keittiössä majaileminenkaan. Naavalle olen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta miettinyt kissatonta kotia, jossa Naava saa rauhassa totutella kodin menoon ja meininkiin...kodin olisi hyvä olla myös rauhallinen, mielellään lapseton ja täysin lemmikitön. Joku eläkeläispariskunta ois unelma :)

Arki täällä sirkuksessa pyörii hyvin, mutta kyllä nuo takapakit pahalta tuntuu. Itse kestän kyllä jos kissa/mikä tahansa lemmikki on raskas ja vaatii voimia, mutta samaa tekevät ihmiset kyllä kiukuttaa. Positiivisuudella vaan pitää eteenpäin pyrkiä ja sen voimin että kissojen asialla kuitenkin ollaan. Ihana antaa näin ihania perheenjäseniä mukaviin perheisiin :) Aina tulee hyvä mieli kun kuulen Nyytin (nyk. Dinan) kuulumisia. Tietää että oikea perhe on löytänyt oikean kissan ja kissa on löytänyt itselleen juuri sen oikean perheen.
Nyt vain jännitetään sitä että saako Noa nyt vihdoin pysyvän kodin ja tuleeko noista meidän arkajaloista kyselyitä.

Laitan vielä muutama, aika huonolaatuisen macillä otetun kuvan :)