Lääkäri

Oltiin tänään siellä sterkkauksessa Naavan kanssa. Naava on kyllä niin ihanan persoonallinen ja omalla tavallaan lempeä tyttö, vaikkei olekkaan käsiteltävissä. Naava ei ollut ihan kuin kuvittelinkin, mitenkään lahjottavissa koppaan, joten se piti hätyyttää nurkkaan ja kun koppi oli niin lähellä ettei muuta voinut niin Naava laittoi omatoimisesti etutassut koppaan ja sen jälkeen kun hiukan pepusta tökkäs ni meni loppukin neidistä turvallisesti sisälle. Oltiin ihan ajallaan lääkärissä ja saatiin hetki odotellakkin.
Hoitaja oli tosi mukava ja laittoi kaikki paperit ja maksut ym. tosi reppaasti ja tosi helposti valmiiksi, eikä siinäkään että maksu laitetiin kisulle, mitään ogelmaa. Eikä mun tarvinu kun keroo nimi muutaman kerran uudestaan. Yleensä ihmiset menee jotenki vaikeeks ku alan tavaamaan nimeäni, mut mitenkäs sitä muutenkaan kertoo nimen Ann-Nina...jos sitä ei sano niin et "a n n väliviiva ja Nina yhdellä iillä ja isolla ännällä" tulee yleensä mitä ihmeellisimpiä variaatioita :D
Noh, mut se mun nimestä.

Naava oli toi rauhallinen kopissa, mut jouduin sanoon lääkärille et se kannataa rauhottaa ennenku sitä alkaa käsittelemään. Koittivat sitä sitten saada pakkohäkkiin, mutta Naavapa ovelana tyttönä päätti siinä vaiheessa luikahtaa karkuun. Sinne se meni jonku putkien taakse välinekaappiin ja hoitaja ja lääkäri sitten verivät nahkahanskat käteen ja jäivät sitä ottamaan kiinni kun pyysin anteeksi ja poistuin. Naava siis leikattiin ja sille laitettiin strongholdi korvapukkeihin ja korvat putsattiin.

Mentiin siinä sitten hiukan ennen neljää Naavaa hakemaan ja kyllä oli happaman näköinen tyttö kopassa meitä vastassa :D Odotusaulassa koiransa kanssa oleva tätikin kysyi että mitähän sille on tehty kun on NOIN kiukkuisen näköinen! Naavan perusilmekin on sellanen tosi kiukkunen ni kiukkusena se on oikeasti kiukkusen näköinen :DD

Tultiin kotiin ja tajusin että mun pitää ottaa Naavalta pois se tötterö jonka lääkäri oli laittanut. Avasin kopin oven ja koitin ottaa kaulursta (vai miksi sitä tötsää sanotaan) kiinni, niin Naavahan lähti lääketokkurassaan juoksemaan pitkin seiniä ja hakkasi sitä tötteröä seiniin huonekaluihin ja lattiaan. En olisi saanut sitä mitenkään kiinni ja aina kun lähestyin Naava vauhkoontui niin paljon, että mun oli pakko jättää se rauhottumaan. Eniten pelotti, että se riuhtoo ne liimatikit auki, kun se muutman kerran hyppäs ihan pöydälle ja koska tasapaino heitti lääkkeiden takia niin paljon, nii tyttöhän putosikin siitä pöydältä muutaman kerran :/
Tunnin verran Naava sitten riehui keitiössä menemään kaikki tavarat alas ja kolisteli tötteröä jokapaikkaan, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa hiljetä.
Naava oli mennyt pyöreeseen kantokoppaan nukkumaan ja anto mun tulla jo lähelle joten sain tötterön reunasta kiinni ja Naava lähti samantien peruuttamaan ja onneks tötsä irtos ilman että tarvi käyttää saksia.

Nyt on neiti nukkunut koko illan ja ajattelin että siivoan keittiön ja ruokin Naavan vasta huomenna, saa neiti nyt ihan rauhassa huilailla ja toipua. On se vaan ihana, toivottavasti luottamus nyt ei ihan lopullisesti mennyt. Oon kyllä kiitynyt Naavaan enemmän kuin yhteenkään niistä pennuista, joka on aika outoa :O Kai mulla vaan on jotenkin isompi tunne tollassia aikuisa vaikeasti kotiutettavia kissoja kohtaan kun pentuja, joista tiedän varmasti että saavat hyvän kodin nopeasti, tiedä tuota.

Noh, lääkäri meni loppujen lopuksi paremmin kuin osasin odottaa, tota tötteröä lukuun ottamatta.
Me ollaan menossa hakemaan uutta ensikotilaista Lulua perjantaina. Lulu on nuori tyttökissa, joka on jo saanut pysyvän kodin, mutta uusi koti joutuu tytöstä luopumaan ajanpuutteen vuoksi.

Hyvää yötä kaikille, nyt on pakko painua pehkuihin, oli NIIN stressaava päivä. Kiitos kaikille tuesta! :)

Tässä vielä meille perjantaina muuttava Lulu tyttö