Iso edistysaskel!

Tänään on sitten syöty ekat jauhelihat. Kelpas paremmin kuin hyvin nutriplussan kanssa. Myös matolääke on uponnut molemmille! Nuo ovat kyllä oikea "Dream come true" tyypit, mitään vaikeuksia ei ole ollut :O Ajattelin että tulen valvomaan, stessaamaan ja kiukuttelemaan arkojen kissanpentujen kanssa, mutta nut yllätävät positiivisesti joka päivä. Ei ole tapahtunut oikein mitään negativista.
Naava ja Nukan välit ovat kyllä huonot, mutta selvivät senkin asian kanssa. Nuka osaa jo hiukan jätää Naavaa omiin oloihinsa ja Naava koitta aparhaansa mukaan sietää Nukan pusuttelua ja juttelua :D Nuka on kova juttelemaan, ei miukumalla vaan silleen kurisemalla. Se on kyllä niin suloinen ääni, mua se pyytää leikkiin silleen et se tökkii lelua ja sanoo "Kurrururuurrr".

Tänään on tapahtunut muutakin kuin jauhelihan syönti. Nimittäin Nuka on tullut omatoimisesti mun syliin, haistellut mun varpata ja sormia ja muutenkin hengaillut mun lähellä. En kylläkään saa koskea siihen, silloin se lähtis ku ohjus piiloon, mutt akun olen niinkuin sitä ei oiskaan, on se tossa viekussa ihan ku ei mitään :3

Saatiin myös lahjoituksena (Iso kiitos vielä Anja!) pikkuisen kiipeilypuun noille pennuille. Se onkin ollut aika tärkeä väline mun jään murtamiseen mun ja Nukan välillä! Leikittiin Nukan kanssa, ja kokeilein että menisikö Nuka kiipeilypuuhun leikkimään, joka on ihan kosketusetäisyydelllä musta. No menihän se, ja juoksi itsensä ihan loppuun. Meni niin polleena ympäri kiettiötä ja lopulta tajusi etten mä ole tehnyt mitään vaikka on leikkinyt ihan mun vieressä. Sehän päätti yhtäkkiä ottaa ja tulla istumaan mun syliin. Siinä se sitten istua nökötti ja katteli mun kaa läppäriltä telkkua. Sitten se venytteli, mietti hetken ja meni mun jalan viereen nukkumaan! :O

Se on nyt tässä vähän väliä käyny mua kattelemaqssa ja on muutaman kerran jo haistelu mun sormia. Se oli itsekin molemmilla kerrolla aivan järkyttynyt siitä, että uskalsi tull aniin lähelle mua. Toisella kerralla se pääti varmuudek släppästä mua tassulla sormeen koekeeks, etten oo kamala.

Sillä on niin ihana äänikin. Se pyytää mu aeikkimään niin että tökkii lelua, kattoo mua ja kurisee ja pörisee.

Naava on edelleen aika paljon omissa oloissaan, mutta sekin on todella paljon rentoutunut. Naava saattaa retkottaa pitkin keittiön pöytää kun teen ruokaa/mitä tahansa täsä keittiössä.

Äkkinäisiä ääniä, edes kovia, eivät oikeestaan pelkää enää yhtään! Äkkinäisiä liikkeitä kylläkin, mutta sen nyt ymmärtää :)

On ollut todella ihanaa tähän asti.Katsellaan miten jatkossa, sillä Naava on saanut kyselyitä todella kivan kuuloisesta kodista, joetn toivonettä se pääsis mahd. nopeesti tutustumaan uuteen kotiin.
Mulle tulee myös huomenna muut samaan aikaan kotihoitoon sijoitetut pennut, joten Nuka ei joudu jäämään yksin Naavan lähdettyä. Ihanaa ajatella, että kohta mulla on täällä 3 pikkuista pentua ja että Naava saa hyvän loppuelämän kodin :3

Hetkeäkään en vaihtaisi pois!

Kiitos kaikille tuesta!