Pienimmät pennut ovat selvästikkin löytäneet toisensa! Nuka ja Noa peinivat jo kovasti ja leikkivät samalla pallolla. Nyyti tykkää leikkiä enimmäkseen yksinään, sillä pojilla on aika hurjat painit :D Kerran joutui Nyyti Nukan painikaverkis ja silloin Nyytistä lähti aivan samanlainen ääni kuin maantiekiitäjästä! Sellanen kimee "!MEEP!" :D
Ainoo mikä huolettaa on se, että Naava reagoi vauvoihin juuri niinku kuvittelinkin, erittäin negatiivisesti. Nukaa Naava vielä jotenkuten siesi lähellään, mutta nyt on piru merrassa kn on Nukax3 yhtäkkiä. Naava pysyttelee aikalailla omissa olissaan keittiön pöydällä ja kyllä ilmottaa selvästi ettei sinne ole asiaa jos joku muksuista yrittää pöyälle kiivetä. Naava myö skäy välillä murisemassa pennuille ja kun pennut eivät kiinnitä Naavan kyräilyyn huomiota, alkaa Naava tosissaan käymään pentulen päälle läpsien ja ajaen ne piiloon. Koko ajan minkä Naava on pois pöydältä, oli se sitten syömässä, laatikolla tai ihan vaan makoillessaan se murisee ja ärisee pennuille.
Toivon todella, että tämä nyt toimisi muutaman päivän näin, pennut aisivat tarvotsemansa seuran ja tuen toisistaan ja Naava lopettasi stressaamisen ja pennuille kyrinän ja niiden kimppuun käymisen. Muuten joudun erottamaan ne toisistaan ja alkaa paikat loppua. Muta onneksi Naavalle on toivottavasti luvassa hyvä uusi ja pysyvä koti.
Noita pentuja seuraillessa tulee väkisinkin mieleen Miiko, pieni kisanpentu joka eli kanssani muutaman kuukauden, mutta menehtyi äkillisesti. Olo on sekä todell onnellinen, haikea että surullinen. Mutta tosiasiahan on se, että jokaisen menetyksen mukana opimme jotain tärkeää. Mä oon oppinut sen, ettei ole rakkautta ilman surua ja mitä enenmän suruja elämässään joutuu käymään läpi, sitä enemmän tietää rakastaneensa.
Kiitos Miiko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti